tiistai 19. elokuuta 2008

Maskuliinisuutta rakentamassa

Maskuliinisuutta rakentamassa ja purkamassa – suomalais-saksalaisten kirjallisuussuhteiden vuosikirjan teema


Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen
Herausgeg. von Hans Fromm, Maria-Liisa Nevala und Ingrid Schellbach-Kopra
Nr. 36/2004
Deutsche Bibliothek Helsinki 2004

Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen on Suomen kulttuuria saksankielisiin maihin esittelevä näyteikkuna. Suomalais-saksalaisten kirjallisuussuhteiden vuosikirjassa on pääasiana kirjallisuus, mutta näkökulma avartuu kunkin vuoden teeman nojalla valittuihin taiteen, yhteiskunnan ja historian alueisiin. Vaikka teema valottuu erityisesti Suomen ja Saksan kannalta, kirjoittajia on yleensä muistakin maista. Tasokkaat saksannokset ovat saksalaissyntyisten ammattikääntäjien laatimia.

Nimike Jahrbuch für finnisch-deutsche Literaturbeziehungen on kuvaava: kirja on kerran vuodessa ilmestyvä saksankielinen kokoomateos, joka luotaa ajankohtaisia kirjallisuuden kysymyksiä. Lähtökohta on avoin – ulkopuolelle ei rajata mitään kirjallisuuden aluetta. Keskenään tasavertaisia tekstityyppejä on useita: tutkielmia, arvosteluja, kirjailijahaastatteluja sekä Suomen kaunokirjallisuuden saksannoksia, joihin kuuluu joskus johdantojakso. Eri lajityyppiä olevia tekstejä voi olla samassa osastossa, joskus vuorotellen toistensa kanssa, jolloin lukija joutuu pohtimaan niiden keskinäistä suhdetta.

Laajassa arvosteluosastossa esitellään etupäässä kaunokirjallisuuden saksannoksia ja saksankielistä Suomi-aiheista tietokirjallisuutta. Eri vuosina on vaihtelevasti tutkielmia esimerkiksi arkkitehtuurista, maalaustaiteesta, ympäristöestetiikasta ja elokuvasta. Lopuksi on selkeästi jaksoteltu luettelo Deutsche Bibliothekin Fennica-osaston uutuuksista.

Jahrbuchissa on aineksia sekä tieteelliseksi teokseksi että kaunokirjallisuuden lukemistoksi. Kaunokirjailijoiden ja eri maista, tieteenaloista ja tutkimusperinteistä olevien tiedemiesten näkökulmat rikastuttavat toisiaan. Asiantuntevan toimitustyön ansiosta kokonaisuus ei hajoa, vaan kirjoittajat ovat todellakin keskustelussa toistensa kanssa.


Mies ja kirjallisuus

Uusin suomalais-saksalaisten kirjallisuussuhteiden vuosikirja käsittelee mieheyttä. Kokoava teema oli viimeksi koko lailla miehisesti villieläin-, luonto- ja metsästyskirjallisuus, sitä edellisellä kerralla alueellisuus. Miesnäkökulma toimii vuosikirjassa hyvin. Ote ulottuu kirjallisuudentutkimuksesta elokuvaan, kuvataiteeseen ja humanistis-painotteiseen kulttuurintutkimukseen, joten nide on hyvin käyttökelpoinen.

Teoksessa pohditaan hegemonista maskuliinisuutta ja yrityksiä sen murtamiseen, ja mukana on useita monitieteisen miestutkimuksen viime vuosina puimia kysymyksiä. Maskuliinisuutta on selvitelty taiteentutkimuksessa sekä elokuva- ja televisiotieteessä jo kolme vuosikymmentä – kirjallisuustiede on tullut kuvioihin niiden jäljissä. Alueen laajuus ja ajankohtaisuus käy ilmi erityisesti niissä artikkeleissa, joissa kirjoittajat esittelevät kenttää muutenkin kuin oman aiheensa osalta. Esille tulevat maskuliinisuuden osa-alueet ja maskuliinisuuden kuvaus kaunokirjallisuudessa. Mieheyttä lähestytään myös kansanrunouden-, kulttuurin- ja taiteentutkimuksen keinoin.

Vuosikirjassa näytetään, mikä on miesidentiteetti ja miten se rakentuu. Tutkijat korostavat mieskuvan ja miehen roolien jatkuvuutta: ne peritään edelliseltä sukupolvelta, eivätkä ne ole selvästi muuttuneet esimerkiksi toisesta maailmansodasta nykypäivään. Väite maskuliinisuuden uhanalaisuudesta kyseenalaistuu. Kilpailu, väkivalta ja alistaminen ovat artikkelien valossa läheisiä saksalaiselle ja suomalaiselle mieheydelle, samoin työn, urheilusankaruuden, kuuliaisuuden ja tuloksellisuuden arvostus.

Kirjoituksista käy ilmi, miten maskuliinisuus näkyy kirjallisuudessa ja mitä ovat miehisinä pidetyt kirjallisuuden genret. Kiinnostavaksi osoittautuu kirjallisuus, taide ja tutkimus, joka horjuttaa hierarkkista sukupuolijakoa. Vuosisadasta toiseen rakennettua maskuliinisuutta on välillä hyvä purkaa.

Arto Jokinen kirjoittaa Lemminkäisestä ja Kullervosta sekä heitä koskevasta kansanrunouden tutkimuksesta, ja hän paljastaa mies- ja naistutkijoiden erilaiset painotukset. Markku Soikkeli esittelee suomalaisen kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen miesnäkökulmaa, Isabel Karremann selvittelee asiaa saksankielisen tutkimuksen osalta. Ralph J. Poole analysoi Tom of Finlandia ja sen lisäksi angloamerikkalaisia kuvauksia suomalaismiehistä. Pertti Lassila tutkii J. L. Runebergia, Jyrki Nummi Aleksis Kiven romaania, Juhani Niemi sotakirjallisuutta. Ulrich Breuer kirjoittaa individuaalisuudesta, Teppo Jokinen arkkitehtuurista. Walter Erhart valottaa artikkelissaan saksalaisten, Erkki Kujala suomalaisten mieskuvaa.

Niteen kaunokirjallisen lukemiston nimiä ovat Volter Kilpi, Pentti Haanpää, Tomi Kontio, Arno Kotro, Juha Itkonen, Fredrik Lång, Mathias Nystrand, Hannu Raittila, Esa Sirola, Jyrki Vainonen ja Pirkko Saisio. Valikoima osoittaa, miten laaja on kirjailijoiden esittämien mieskuvien ja heidän esitystapojensa kirjo.

Arvosteluosasto on tyylikäs ja vaikuttava. Osa kritiikeistä on syvällisiä ja laajoja, osa suppeita ja tiiviitä. Kriitikot eivät asetu kirjailijoiden eivätkä lukijoiden yläpuolelle besserwissereinä, eikä arvosteluissa ole sala- sen paremmin kuin julki-ilkeitä sivalluksia.

Jahrbuchissa esitellään ajankohtaisia aiheita huolellisesti viimeistellyissä ja toimitetuissa kirjoituksissa. Niiden asiantuntevuus ja monipuolisuus vakuuttaa. Teos antaa uutta tietoa, ja se tarjoaa mielenkiintoisen vertauskohdan suomenkielisille kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimuksen toimitustöille.


Mitä pitää tuleman

Seuraavien vuosien ja vuosikymmenten mies- ja gendertutkijoilla riittää haasteita. Kannattaisi paljastaa, mikä on maskuliinisuuden osuus yhteiskunnan säätelykoneistoissa ja naisiin kohdistuvassa vallankäytössä. Tarvitaan tutkimuksia instituutioiden, kuten kirjallisuusinstituution ja yliopiston, sukupuolittuneisuudesta.

Selvitykset miehestä ja naisesta kriitikkoina ja tutkijoina antavat vielä odottaa itseään, samoin kartoitukset heidän julkaisujensa vastaanotosta. Tiedot nais- ja mieskirjailijoiden asemasta ja heidän teostensa kritiikeistä olisivat nekin mielenkiintoisia. Onko tilastoja naisten ja miesten opinnäytetöiden arvosanoista ja heidän urakehityksestään juurikaan hyödynnetty tieteessä ja tiedepolitiikassa?

Feministisen tutkimuksen vastapainoksi tarvitaan ’maskuliinista’ tutkimusta. Tieteentekijöiden on silti hyvä muistaa, että suurin osa tieteestä, kulttuurin valtavirroista ja yhteiskunnallisesta vallankäytöstä on kaikkina aikoina ollut varsin miehistä. Worüber man nicht schweigen kann, darüber muss man sprechen.

Ei kommentteja: