Klassikot: Arvid Järnefelt

Julkaisufoorumi: Agricola


Arvid Järnefeltiä etsimässä

Professori Juhani Niemi on koonnut kirjaansa monenlaisia tietoja Arvid Järnefeltistä (1861 - 1932).
Pääosa niistä on julkaistu aiemminkin, mutta kyseiset julkaisut on myyty loppuun kauan sitten ja ne ovat suurelta osin jo vanhentuneita. Niemen laaja teos palvelee kirjallisuuden, historian ja aatehistorian tutkijaa, opettajaa ja harrastajaa.


Ajankohtainen Arvid Järnefelt

Arvid Järnefelt ansaitsee uuden tulemisen. Hän on merkittävä kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka työtä ei tänään tunneta kovin hyvin. Järnefelt on poikkeuksellinen ilmestys Suomen kirjallisuuden kaanonissa ja kulttuurihistoriassa. Hän vaihtoi aatelisen ja virkamiehen elämän vaatimattomaan maatyöhön, elannon hankkimiseen kättensä työllä.

Järnefeltin laajaan kaunokirjalliseen tuotantoon kuuluu useita Suomen proosakirjallisuuden helmiä. Romaanissa Isänmaa Järnefelt luotaa hegeliläis-snellmanilaisen idealismin mahdollisuuksia. Teoksen Maaemon lapsia nimi paljastaa Järnefeltin keskeisen teeman, joka on ihmisten veljeys ja läheinen yhteys luontoon. Kirjassa Maa kuuluu kaikille Järnefelt kirjoittaa, että maata voi omistaa vain se, joka hankkii siitä elantonsa omin käsin. Greeta ja hänen Herransa –romaanin päähenkilö oppii luopumaan omasta tahdostaan ja jättämään asiat Isän määräysvaltaan: ”Meidän on tehtävä tässä elämässä kaikki niin kuin Herran käskystä eikä ihmisen.” Vanhempieni romaani on kirjailijan tunnetuimpia teoksia.

Tärkeitä ovat Järnefeltin julkaisut tolstoilaisuudesta. Tolstoi oli hänen johtotähtensä, toiseksi tärkein niistä. Sitä valovoimaisempi hänelle oli Kristus, jonka tuntemiseen venäläinen oppi-isä ohjasi häntä. Järnefelt otti todesta sanat ”älä tuomitse”, ja hän luopui odottavasta tuomarin urasta. Hän opetti aatetta paitsi kirjoissaan, myös puhujana ja kirjeenvaihdossaan. Järnefelt toteutti ihanteitaan lisäksi oman elämänsä ratkaisuissa, laajassa tuttavapiirissään ja kirjeenvaihdossaan.

Arvid Järnefelt ei tolstoilaisenakaan ollut yhden asian ihminen. ”Meidän aikamme korkein elämänymmärrys on koko maailman yhteys”, hän kirjoitti. Sama mies oli luomassa uutta sisällystä isänmaan käsitteeseen. Kirjamies oli myös maanviljelijä ja käsityöläinen, niin kuin esikuva Leo Tolstoi edellyttikin.


Tutkittu Järnefelt

Juhani Niemi piirtää kokovartalokuvan Järnefeltistä. Hänen elämänsä ja työnsä eri puolia ovat aiemmin tutkineet esim. Pekka Häkli ja Tapio Kopponen. Mikko Ripatti on tutkinut Järnefeltiä kasvatusajattelijana. Kultuurihistorioitsijat, esseistit ja kaunokirjailijat ovat valaisseet omalla tavallaan Järnefeltin elämää ja ajattelua. Laajan ja moni-ilmeisen tuotantonsa, dramaattisten vaiheittensa ja sepitteellistä henkilöhahmoa muistuttavan persoonansa ansiosta Järnefelt kiehtoo yhä. Niinpä Pekka Lounela on kirjoittanut hänestä näytelmän. Maija-tyttären Muistelmia on henkevintä, mitä Järnefeltistä on tähän mennessä kirjoitettu. Tyttären laaja teos tekee joka suhteessa oikeutta isälle. Järnefeltin kaunokirjallisesta ja aatteellisesta perinnöstä on myös kiistelty. Eri puoleet ja ryhmittymät ovat pyrkineet omimaan perintöä.

Niemen teos jaksottuu johdannosta ja sukutraditiosta alkaen linjakkaasti aina kirjailijan kuoleman ja jälkimaineen esittämiseen asti. Taustojen esittely on yleensä huolellista, ja sille antaa moniäänisyyttä kirje- ja päiväkirjasitaattien käyttö. Arvid Järnefelt kasvaa lukijan silmien edessä kapinallisesta koulupojasta nuoreksi suomalaisuusmieheksi ja tolstoilaiseksi kirjailijaksi. Idealismin kriisi, joka oli hänen keskeinen ongelmansa, valottuu eri puolilta. Järnefelt ei onnistunut rakentamaan siltaa eri kansanosien välille vuonna 1917. Kirjailijan Helsingissä pitämät ns. kirkkopuheet eivät synnyttäneet rauhanliikettä, ja eräät hänen pasifistiset oppilaansa teloitettiin.

Niemi pyrkii tuottamaan ”uutta tietoa Järnefeltistä ja hänen tuotannostaan ensisijaisesti kirjallisuudentulkinnan perspektiivistä”. Tavoitteena on myös ”ottaa tutuksi tullut klassikko syleilyyn” ja lukea tämän teoksia ”auki kaiken sen olennaisen tiedon varassa, joka tutkijalla on ollut käytettävissä”. Tarkoitus on esittää aiheesta oleellisesti uutta tietoa. Lähtökohta on erinomainen, mutta tavoite asioiden saamisesta uuteen kuosiin ei aivan täyty. Muutama muotitermi ei riitä keinoksi päämäärän saavuttamiseen. Sanat semiotiikka, toiseus, melankolia ja rakkausdiskurssi jäävät irrallisiksi.

Esitys, joka kulkee eteenpäin kuin juna lähtöasemalta määränpäähänsä, on kronologista ja seikkaperäistä, kuten perinteisessä elämäkerrassa ainakin. Ikävä kyllä lukija ei saa läheskään aina tietää, mistä esitetyt tiedot ovat peräisin, vaikka lähdeluettelo onkin komea ja selkeästi jaoteltu.

Järnefeltin aatteellisuus olisi ansainnut yhtenäisen alaluvun, tai useita sellaisia. Mitä tolstoilaisuus itse asiassa on? Miten kirjailija on keskustelussa aikansa tieteen kanssa? Kirjailijan kosketukset teosofiaan ovat niin tärkeitä, että ne ansaitsisivat paneutuvan selvityksen. Jopa hänen sijoittamisensa tyylikausiin jää puolitiehen. Intertekstuaalisten yhteyksien osoittaminen kuuluu nykyaikaiseen luentaan. Miten Järnefeltin tuotanto tarkasti ottaen on dialogissa Suomen, Venäjän ja Euroopan kirjallisuuden kanssa?

Seksuaalisuutta ja naiseutta koskevat maininnat kummastuttavat tutkimuksessa. Vielä laajan teoksen viimeisissä kappaleissa nähdään yhteys Järnefeltin harrastaman masturbaation ja hänen kirjoittamiensa ”säkenöivien ja hehkuvien” rakkauskuvausten välillä. Kirjasta puuttuu perusteellinen esitys Arvid Järnefeltistä puolisona ja isänä. Vaimo ja tyttäret loistavat poissaolollaan. Maija-tyttären eloisat muistelmat olisivat olleet suureksi avuksi, mutta niitä ei juuri hyödynnetä. Naistutkijoiden Järnefelt-tulkinnat kokevat saman kohtalon: niihin viitataan äärimmäisen suppeasti. Tutkijat ovat jo paljon aiemmin panneet merkille, että Järnefeltin rakkausfilosofia on avain hänen teoksiinsa. Asia olisi tullut nyt selvittää perusteellisesti.

Aiheen laajuus on rikkaus ja ongelma: ”Äärettömästä määrästä tekijöitä valittaessa tutkijan on luotettava intuitioonsa. [--] Kuvan näköisyys perustuu todennäköisyyspäättelyyn.” Olisiko tulos ollut toisenlainen, jos tutkija olisi vähemmän luottanut intuitioonsa. Entäpä jos kustannustoimittaja ja lausunnonantajat olisivat paneutuneet asiaansa. Ehkä merkilliset argumentaatiot olisivat karsiutuneet ja suuret linjat nousseet paremmin esille. Eikö SKS:ssä lueta käsikirjoituksia huolellisesti? Eräät SKS:n tuoreet julkaisut herättävät kysymyksiä tutkimuksen laadusta. Välillä tulevat mieleen sadut keisarin vaatteista ja hiirestä kissan takin ompelijana – ei tosin Niemen teoksen yhteydessä.


Kansalaisyhteiskunta ja kirjallisuudenopetus

Arvid Järnefelt – kirjailija ajassa ja ikuisuudessa ilmestyi tarpeeseen. Toivottavasti kirjan löytävät myös nuoret, sillä se tarjoaa ajantasaista tietoa tärkeästä klassikosta ja vaikuttajasta. Järnefeltin ajattelu, joka poikkeaa hänen oman aikansa ja nykypäivän valtavirrasta, tarjoaisi mielenkiintoista pohdittavaa koululaisille ja opiskelijoille. Hänen tuotantonsa lävitse käyvä vaatimus ihmisen sisäisestä uudistumisesta kiinnostaa. Luottamus jokaisessa olevaan sisäiseen ääneen merkitsi Järnefeltille myös toisen ihmisen vakaumuksen ehdotonta kunnioitusta. Hän kirjoitti: ”Ei mikään turmele ihmistä kuin valta eikä mikään tuota niin suuria onnettomuuksia veljesvapaudelle kuin valtaan pyrkiminen.”

Kansainvälisestä opiskelijavaihdosta tulevat nuoret kertovat, että heiltä on kyselty ulkomailla Suomen kulttuurista monenlaista sellaista, mitä he eivät ole itsekään tienneet. Tutkimuksin ja tilastoin on vertailtu kirjallisuudenopetuksen tilannetta meillä ja muualla. Suomessa yläasteissa ja lukioissa on kirjallisuuden tunteja vähän. Juha Rikama pohtii näitä asioita väitöskirjassaan ja Kalevi Kantele mm. artikkeleissaan. Kirjallisuudentutkimus on meillä vankkaa, mutta kirjallisuuden opetuksen tulisi olla nykyistä paljon laajempaa ja syventyvämpää. Tekstianalyysin taidot auttavat lasta ja nuorta monessa tärkeässä kysymyksessä. Kannattaa muistaa, että kansalaisyhteiskunta rakentuu myös luku- ja tulkintataidon varaan. Klassikkojen uusintapainokset ja niitä koskeva tutkimus ovat erittäin tervetulleita.